Heikki Ketolan artikkeli
Suomen kunnat omistavat metsätalousmaata yhteensä noin 440 000 hehtaaria eli 1,7 prosenttia maamme metsätalousmaiden kokonaispinta-alasta.
Kunnat ovat siis avainasemassa metsien suojelustakin päätettäessä. Ja myös kuntalaisilla on oikeus vaikuttaa metsien käyttöön liittyvään päätöksentekoon.
Kynnys metsien suojelemiseksi ei pitäisi olla kunnilla korkea, koska luonnonsuojelulain mukaan niiden on edistettävä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman suojelua alueellaan.
Kuusamon kaupungilla ei varsinkaan, sillä valtuuston ympäristöjulistuksen mukaan se on sitoutunut puolustamaan ja suojelemaan kuusamolaista luontoa ja sen elinvoimaisuutta.
Kuusamon kaupunki omistaa maata 5300 hehtaaria, josta 3800 hehtaaria sijaitsee asemakaava-alueiden ulkopuolella. Tällä hetkellä sillä on suojeltuna 53 hehtaaria, mikä on kovin vähän luontokuntana itseään markkinoivalle Kuusamolle.
Yksi sen kolmesta suojelukohteesta suojeltiin lisäksi sen jälkeen, kun siellä oli tehty harvennushakkuu. Tämä kohde on Lahtelan palsta Kuusamojärven rannalla Mustaniemellä. Kaksi muuta ovat Oivangin Mutkaperä ja Piiloperän Iso Ahvenvaara.
Kaupungin metsiä on hoidettu pitkään ”metsätalouspainotteisesti”, eikä niiden kehitysluokkajakauma mahdollista enää mittavia hakkuita lähitulevaisuudessa, todetaan kaupungin tuoreimmassa metsästrategiassa.
Tällaisessa tilanteessa kaupungin tulisi selvityttää pikimmiten ne alueet, joissa merkittäviä luontoarvoja on vielä jäljellä ja jättää ne metsätalouskäytön ja rakentamisen ulkopuolelle.
Niitä ovat etenkin luonnontilalliset aapasuot sekä vanhat metsät, joissa on paljon kuollutta ja lahoavaa puustoa niitä tarvitseville lukuisille lajeille.
Tällainen kohde on ainakin Salmivaaran-Kalliovaaran alue, joka rajautuu suoraan Luonnonperintösäätiön omistamaan Aarnivalkea-Kivisuon luonnonsuojelualueeseen.
Niiden merkittävyys suojelukohteena korostuu, koska ne ovat Kuusamon kaupungin lähiluontoa, vain 6-8 kilometrin päässä keskustasta.
Luontokaupunkina Kuusamolle olisi luontevaa, että se suosisi talousmetsissään jatkuvapeitteistä kasvatusta sekä lisäisi ja säästäisi niissä metsän arvokkaita rakennepiirteitä ja elinympäristöjä.
Osan talousmetsistä voisi jättää sitten varttumaan tulevaisuuden aarniometsiksi – jälkipolvienkin iloksi.
Kuva: Salmivaaran aarniometsä laskeutuu itälaidallaan luonnontilaiseen aapasuohon.
Heikki Ketola